Sairastelukierre

Ensimmäinen ja vanhin kun sairastui vesirokkoon näppylöitä ilmaantui kohtuullinen määrä hieman joka puolelle kehoa. Rakkuloita löytyi jopa suusta. Ja tuska ja valitus oli kovaa. Taisi koko naapuristo tietää, että neiti 11 v on nyt sairastunut ja valituksen määrästä olisi voinut kuvitella kyseessä olevan kovinkin vakava tauti.
No, onneksi siitä selvittiin. Joten ei muuta kuin odottamaan seuraavaa aaltoa.
Kaksi viikkoa ja kolmevuotias sai kuumeen ja aivan hirveän yskän. Köhiminen kuullosti siltä kuin keuhkot olisivat lähteneet irti ja siinä metelissä ei nukkunut kyllä kukaan muu kuin potilas itse.
Yskimisen välissä koetin etsiä rakkuloita pikkumiehen kehosta. Ei meinannut löytyä. Lopulta jo ajettelin, että kyseessä onkin jokin flunssa ehkäpä tuo pahamaineinen sikainfluenssa. Kiikutin jopa pojan lääkärin, jotta kuuntelisivat keuhkot, kun tuntui, että ne pian tulisivat yskimällä ulos. Mutta potilaasta ei löytynyt mitään vikaa. Ei tietenkään kaivonpohjalta tuleva yskähän on kolmevuotiaalle ihan normaalia...
Viimein löysin kokonaiset kolme rakkulaa. Kaksi selästä ja yhden korvan takaa. Ne olivat aluksi niin pieniä, että olisin tarvinnut suurennuslasin nähdäkseni paremmin. Mutta kyllä ne vesirokon näppylöitä olivat. Kehittyivät ja katosivat samalla lailla kuin 11 v:n näppylät. Eivät kuitenkaan kutisseet eivätkä paljon menoa haitanneet. Joten kolmen rakkulan vesirokko on sairastettu.
Nyt sitten on keskimmäisen vuoro. Ja nyt näppylöitä on niin paljon, että hyvä kun löytää tytön niiden alta. Ja totta kai ne kutiavat, mutta valituksen määrä on pientä verrattuna ensimmäiseen potilaaseen. Neiti 7 v vaan puree hammasta yhteen ja on suht hiljaa.
Taitaa olla luonnekysymys. Tämä neiti kun ei paljon kätensä murtumistakaan itkenyt. Kunhan vaan hieman valitteli, että särkee rannetta. No ei kai sitä paljon särkenyt, kun molemmat ranneluut olivat murtuneet ja kämmen "roikkui" omituisesti ranteen kohdalta. Kaikki on niin suhteellista...
Ja jotta ei olisi liian helppoa, niin meidän lemmikiltä. Kissaherra 10 kk:lta oli jokin kaveri koettanut puraista hännän irti. "Ihan niinkuin Pekka Töpöhännässä", tokaisi herra 3 v.
Aivan niin. Joten ei muuta kuin kissa eläinlääkäriin. Häntä parturoitiin, tikattiin ja kissa antibioottikuurille. Kuulemma pari päivää vielä niin eläinlääkärin mukaan kissa olisi tosiaan jouduttu muuttamaan Pekka Töpöhännäksi.
Nyt häntä säästyi, mutta herran arvokkuus ilmeisesti hieman katosi häntäkarvojen myötä, kun ei suostu kuonoansa ulos laittamaan...
Enää ei sitten olekaan jäljellä kun minun tai mieheni sairastuminen. Sitä odotellessa toivottavasti säät lämpenee niin voin "heittää" kissan ulos, ennen kuin se on tuhonnut kaiken irtaimiston ollessaan virtaa täynnä sisällä...

Vesirokon värittämä elämä

Vanhin tyttäremme sairastui vesirokkoon. Kaikki alkoi parin päivän kuumeesta ja juuri kuin olin huokaisemassa helpotuksesta vatsanseutu värittyi punaisista näppylöistä. Sitten vaan arvuuteltiin hetki lääkärikirjan kanssa mistä rokosta on kysymys. Poissuljentamenetelmällä päädyttiin vesirokkoon.
Voi kauheta kuinka kipeä 11-vuotias voikin olla. Tosiasia on, ettei neiti pahemmin ole elämänsä aikana sairastanut. Näistä meikäläisen jälkeläisistä on tämä tapaus ollut ehdottomasti tervein eikä koko koulu-uransa aikana ole montaa päivää sairauden takia ollut opinahjosta poissa.
Nyt neiti sitten kituuttaa kotona. Kuume on poissa, mutta näppylät ja armoton kutitus on jäljellä. Vielä todennäköisesti pari päivää tätä ihanuutta kestää. On nimittäin tosi rankkaa tuo kotona olo, kun kaikki muut lähtevät kouluun, kerhoon ja töihin ja itse joutuu jäämään kotiin.
Ei auta vaikka saa katsoa filmejä ja lukea kirjoja ihan rauhassa. Kaikki on vaan niin kovin syvältä ja epäreilua. Ja tietysti vaikeinta asiassa on, ettei saa fyysisesti rasittaa itseään, vaan pitää pitäytyä ihan rauhallisissa tekemisissä. Se tarkoittaa, että kaikenlaiset kärrynpyörät ja käsilläseisonnat ovat kiellettyjä. Eli kun tyttö normaalisti on enemmän väärinpäin kuin oikeinpäin kotona, niin nyt pitäisi pysyä jalat maassa ihan konkreettisesti.
Ja se on hankalaa, suorastaan epäoikeudenmukaista ja kuulemma jopa ihmisoikeuksien vastaista. Sen siitä saa, kun on kertonut lapsilleen jokaisen ihmisen perustavaa laatua olevista oikeuksita.
Nyt sitten ei enää odoteta kuin junioreiden sairastumista ja toivotaan, että se oli juuri vesirokko, jonka itse sairastin 12-vuotiaana, koska tuskinpa kukaan jaksaa minun valitustani kuunella, jos sairastun...