Vanhin tyttäremme sairastui vesirokkoon. Kaikki alkoi parin päivän kuumeesta ja juuri kuin olin huokaisemassa helpotuksesta vatsanseutu värittyi punaisista näppylöistä. Sitten vaan arvuuteltiin hetki lääkärikirjan kanssa mistä rokosta on kysymys. Poissuljentamenetelmällä päädyttiin vesirokkoon.
Voi kauheta kuinka kipeä 11-vuotias voikin olla. Tosiasia on, ettei neiti pahemmin ole elämänsä aikana sairastanut. Näistä meikäläisen jälkeläisistä on tämä tapaus ollut ehdottomasti tervein eikä koko koulu-uransa aikana ole montaa päivää sairauden takia ollut opinahjosta poissa.
Nyt neiti sitten kituuttaa kotona. Kuume on poissa, mutta näppylät ja armoton kutitus on jäljellä. Vielä todennäköisesti pari päivää tätä ihanuutta kestää. On nimittäin tosi rankkaa tuo kotona olo, kun kaikki muut lähtevät kouluun, kerhoon ja töihin ja itse joutuu jäämään kotiin.
Ei auta vaikka saa katsoa filmejä ja lukea kirjoja ihan rauhassa. Kaikki on vaan niin kovin syvältä ja epäreilua. Ja tietysti vaikeinta asiassa on, ettei saa fyysisesti rasittaa itseään, vaan pitää pitäytyä ihan rauhallisissa tekemisissä. Se tarkoittaa, että kaikenlaiset kärrynpyörät ja käsilläseisonnat ovat kiellettyjä. Eli kun tyttö normaalisti on enemmän väärinpäin kuin oikeinpäin kotona, niin nyt pitäisi pysyä jalat maassa ihan konkreettisesti.
Ja se on hankalaa, suorastaan epäoikeudenmukaista ja kuulemma jopa ihmisoikeuksien vastaista. Sen siitä saa, kun on kertonut lapsilleen jokaisen ihmisen perustavaa laatua olevista oikeuksita.
Nyt sitten ei enää odoteta kuin junioreiden sairastumista ja toivotaan, että se oli juuri vesirokko, jonka itse sairastin 12-vuotiaana, koska tuskinpa kukaan jaksaa minun valitustani kuunella, jos sairastun...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti