Lisää halpalento perhelomailua

Meidän halpalento perhelomailut jatkuu. Onneksi ehdittiin pois ennen tätä Islannin tulivuorenpurkausta. En edes viitsi kuvitella miten olisi päästy etelä-Euroopan ihanuudesta takaisin tänne kotosuomeen ratkiriemukkaan porukan kanssa joko autolla tai junalla.
Nyt kuitenkin olimme omatoimilomalla Italian Alpeilla. Paikan nimi oli Val de Ayas ja laskettelualueen Monte Rosa. Suosittelen paikkaa rinteiden ja hintatason perusteella. Esimerkiksi kahvi rinteessä maksoi euroa, kaakao tai oikeastaan hot chocolate, joka siis oli todellakin sulatettua suklaata, hieman päälle euron ja pizzat 7-10 euroa.
Ensimmäinen rouvashenkilö, jonka näimme rinteessä laski lipunmyynti pisteeseen 20 vuotta vahnat Rossingnolit jaloissaan. Silloin ajattelin, että vau, tämä on hyvä paikka, ei "tarvitse" hienostella vaatteeilla ja varusteilla, vaan voi yksinkertaisesti nauttia maisemista ja kauniista rinteistä.
Tietysti paikkaan pääsy on oma asiansa. Suomesta ei tiettävästi järjestetä pakettimatkoja näihin rinteisiin. Ruotsista ehkä, koska siellä täällä kuuli rakkaan naapurimaamme kieltä rinteissä ja varsinkin rinneravintoloissa. Saksaa ei kumma kyllä kuulunut yhtään, mutta sitä enemmän ranskaa ja tietysti kaikista eniten italiaa.
Me lensimme Bergamoon eli lähelle Milanoa. Ryanair oli tällä kertaa Tampereelta lähtiessä myöhässä, mutta muutoin kaikki sujui irlantilaisella tarkkuudella. Lensimme illalla, joten olimme hieman ennen yhtätoista Bergamossa. Sieltä vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Alppeja. Maisemista en osaa sanoa mitään, koska oli säkkipimeää. Onneksi oli navigaattori ja suht yksinkertaiset ajo-ohjeet Torinoon päin ja sieltä sitten pohjoiseen.
Kaikki meni hyvin siihen asti kun päästiin vuoristoon, missä majapaikamme olisi pitänyt sijaita. Kyseessähän oli kodinvaihtojärjestön kautta sovittu kämppä ja meillä oli osoite ja avain, joten mitään ongelmia ei pitäisi olla. Tietysti se, että asunnon omistaja oli juuri sillä hetkellä matkalla Nepalissa eikä kännykän päässä tavoitettavissa hieman epäilytti. Mutta reipas ja avoin mieli on matkustaessa tärkeää...
Mutta navigaattorin ymmärrys loppui Italian vuoristossa. Se pyöri kuin väkkärä ja ilmoitti vähän väliä, että olemme saavutaneet määränpäämme, vaikka ympärillä ei näkynyt kuin lampaita ja muutama lahonnut lato. Toisaalta alkoi jo vähitellen tuntua, että tähänhän tämäkin matka nyt sitten päättyi - keskelle "ei yhtään mitään" -aluetta.
Lisäksi kahden aikaan yöllä ei yksikään signor tai signorina ole hereillä. Pieniä vuoristokyliä oli vieri vieressä ja totesimme, että taitaa olla 80 % loma-asuntoja ja kausi lopuillaan, joten kylien väkimäärä ei ollut kovinkaan suuri, joten mistään ei voinut kysyä tietä.
Siinä sitten harhailimme keskellä yötä pitkin vuoristoa eikä annettua osoitetta löytynyt pilkkopimeässä mistään. Ja ihan vain tiedoksi, italialaisten vuoristokylien katujen numerointi ja logiikka on hieman erilaista kuin täällä järjestäytyneessä Suomessa. Italiassa logiikka on se, ettei sitä ole.
Pikkasen alkoi olemaan pientä hermostumisen merkkiä ilmassa, kun takapenkin kolmikko alkoi heräillä yöhorroksestaan eikä meillä ollut mitään paikkaa mihin asettua yöksi.
Tämä oli taas yhtä Amazing Race-menoa. Lopulta minulta loppui kärsivällisyys ja ajoimme naapurikylään katsomaan, josko yksikään hotelli olisi auki. Hotellejahan paikassa oli, mutta ikkunaluukut ja ovet olivat tiukasti säpissä eikä kukaan kolkuttaessa avannut.
Lopulta löysimme yhden hotellin, jonka vastaanotossa paloi lamppu. Ei muutakuin kurvaus pihaan ja aneleva ilme kasvoille - tarttis saada yöpaikka.
Ja löytyihän se, viiden tähden hotellin suurin sviitti. Lapsia kun on kolme niin niitähän ei mihinkään pieneen huoneeseen tungeta. Tämä on siis italialaista ajattelua. Minähän olisin nukkunut vaikka vaatekomerossa.
Siellä sitten vietimme muutaman loppuyön tunnin, nautimme aamiaista ja lähdimme aamun valossa etsimään varsinaista majapaikkaamme. Ja löytyihän se. Mutta ei ollenkaan sieltä missä se suomalaisen logiikan mukaan olisi pitänyt olla. Ja kauniiltahan se näytti noin kevätauringossa ja päivänvalossa ja tulipahan tutustuttua Italian hotelliston parhaimmistoon. Ihan vaan puolipakosta :-)