Aivopuoliskot ja suru

Oletteko kuulleet tohtori Jill Bolte Taylorista? Näin hänet viime viikolla tv:ssä. Hän oli vieraana keskusteluohjelmassa, joka esitettiin SVT:llä. Kyseessä on Harvardin käynyt aivotutkimukseen erikoistunut nainen, joka sai aivohalvauksen vasempaan aivopuoliskoonsa vuonna 1996. Enempää en kirjoita hänen taustastaan ja aivohalvaukssen laadusta, koska niiden suhteen olen yhtä suuri asiantuntija kuin viulunsoitossa. Kun kaikki sujuu, kuullostaa kauniilta ja kun taas ei suju,kokemus on hermoja raastava, enkä voi tilannetta mitenkään muuttaa. (Tässä viittaus eilen tapahtuneeseen viuluharjoitteluun. Tyttäreni väitti, että kyseessä oli kappale "Elefanttimarssi", mutta minusta soinnit kuullostivat lähinnä vihollisen hyökkäystä henkensä edestä pakenevien sotilaiden huudoilta.)
Mutta takaisin alussa mainittuun tohtoriin. Kun hänen vasen aivopuoliskonsa lakkasi toimimasta, koki hän olemassaolonsa ainoastaan oikean aivopuoliskonsa kautta. Hän ei pystynyt puhumaan, koska tämä kyky sijaitsee vasemmassa aivopuoliskossa, mutta hän pystyi kokemaan ja aistikin ympäröivän maailman kaikkialla virtaavana energiana.
Hän kertoi ohjelmassa kuinka hän on joutuessaan käyttämään enemmän oikeaa aivopuoliskoa, oppinut enemmän elämään tässä hetkessä ja kuinka vasemman aivopuoliskon ns. rationaalinen suunnitelmallisuus ja tulevaisuudessa eläminen olivat jääneet aikaisempaa enemmän pois.
Bolte Taylorin puheesta mieleeni tuli psykiatri, jonka tapasin ensimmäisen lapseni kuoltua. Hän sanoi minulle, että en saisi miettiä kuolemaa ja surua koskevia asioita, koska nämä ajatuksen vahvistaisivat vääriä hermosoluja aivoissani, eikä edesauttaisi toipumistani. Jo silloin mietin, mistä ihmeestä minun tulisi toipua ja ennen kaikkea mihin ihmeen olotilaan minun olisi pyrittävä.
No, minä en kuunnellut tätä asiantuntijaa, vaan jatkoin kuoleman, elämän ja surun pohtimista. Ja nyt, kuten jo muinaiset kreikkalaiset sanoivat: Heureka! Olen vihdoin ymmärtänyt asian.
Koko tämän ajan olen vahvistanut hermoratojani oikeassa aivopuoliskossa ja ilmeisesti nämä ovat ne psykiatrin mainitsemat "väärät hermoradat". Oikea puoli aivoista ei ole se "järkevä" puoli, vaan keskittyy enemmän tunnetilohin, energioihin ja hetkessä elämiseen, eikä tämä sovellu ihmisille, jotka kuvittelevat hallitsevansa suunnitelmallisuudellaan tätä elämää ja elävän mielessään tässä hetkessä jo seuraavaa hetkeä. Miten hauskaa onkin muuten todeta, ettei toinen aivopuolisko ole "järkevä". Tämän ajatuksen hyväksyminen kertoo aika paljon siitä, mitä tässä yhteiskunnassa arvostetaan ja pidetään tärkeänä - vasemman aivopuoliskon hallitsemia asioita.
Minusta kun ei ole enää tämän elämänfilosofian kannattajaksi. Minun oikea aivopuoliskoni on voittanut alaa vasemmalta aivopuoliskolta. Tyttäreni Elefanttimarssin pakenevat sotilaat olivatkin vasemman aivopuoliskoni hermoratoja. Kuinka helpottavaa vihdoinkin saada tähänkin tieteellinen selitys.
Niin ja vielä lopuksi. Tämä ei ole lääketieteellinen artikkeli ja tämä, kuten kaikki muukin tieto, on suodatettu huolettomasti subjektiivisen suodattimen kautta ja sitä on muokattu tarkoitushakuisesti. Sellainen kun se oikean aivopuolisko hallitsema aivo on :)