Feng shui ja Herra ja Rouva Joku

Tiedättehän tämän Feng shui -opin. Siinähän ymmärtääkseni sen lisäksi että esineet ovat tietyllä paikoilla ajatus on, että kodissa ei pitäisi olla mitään ylimääräistä esillä, jotta energiavirrat pääsisivät vapaasti virtaamaan eikä aiheutuisi mitään tukoksia.
Meidän viiden hengen perheessä tällainen oppihan on etukäteen tuhoon tuomittu. Mutta jostain syystä silti aina välillä koetan siistiä paikkoja ja korjata ylimääräisiä tavaroita pois näkyvistä. En tiedä energiavirroista ja niiden virtaamisesta, mutta ainakin silmä lepää erilailla, kun on olemassa edes hetken jonkinlainen näennäinen järjestys asiolla.
Ongelmahan tässä on nimenomaan, että tuo siisteyden hetki on kovin lyhyt. Olen nimittäin huomannut, että rakkaalla aviomiehelläni on jonkilainen tyhjän tilan täyttämisen tarve. En ole lukenut mistään sen virallista nimeä, mutta sen olemassaolo ei voi kiistää. Varmaan sille on olemassa, jokin hieno latinankielinen diagnoosikin.
Se nimittäin ilmenee sillä, että jos jokin pöydän tai tason pinta on ilman tavaroita, pitää se mahdollismman nopeasti täyttää. Eli keittiön jokaisella tasolla ja kaikkien lipstojen päällä tulee olla vähintään yksi kahvikuppi, sanomalehti tai ainakin osa viikon vanhasta Hesarista, akkuporakone tai sen akku, taskulamppu, leipäpaketti, kynttilä tai sen alunen, kyniä, ruuveja, parittomia hanskoja, tulitikkuaskeja, nenäliinapapereita jne. Lista on loputon ja nämä esineet valtaavat tyhjät tilat alta aikayksikön.
Sama koskee muita huonetiloja eli esimerkiksi sohvia ja tuolin karmeja. Näihin yleensä ilmestyy vaatteita. Siis yksikertaisesti erilaisia paitoja, eriparisia sukkia, urheiluvaatteita, ulkotyövaatteita, pikkutakkeja, alusvaatteita ja jopa kenkiä. Ja aivan satunnaisessa järjestyksessä ja mikä mielenkiintoisinta puhtaat ja likaiset onnellisessa liitossa täysin sekaisin. Aivan kuin tyhjät tilat olisi varustettu jonkilaisella magneetilla, joka vastustamattomasti vetää tavaroita puoleensa.
Olen yrittänyt saada jonkinlaista järjestystä tavaroihin. Viimeisin ideani oli, että otan käyttöön kymmenittäin erilaisia koreja. Jokaiseen koriin kirjaan selkeällä suomenkielellä mitä kussakin korissa on. Eli tyyliin: isin villasukat, pikkuveljen villasukat, lasten futisvarusteet, isin futiskamat, tyttöjen hanskat, isin hanskat jne.
Markkinoin ideani ilman vastalauseiden mahdollisuutta. Tähdensin, että tämä on kaikkien etujen mukaista. Kamat pysyvät järjestyksessä ja pääsemme kaikki kuulemasta sadattelua siitä, kuinka tavarat ovat koko ajan hukassa, eikä koskaan ole aikaa niitä järjestää ja kuinka aina joku muu on syyllinen esineiden katoamiseen. Tämän syyttelyn taidon lapsenikin ovat jo varsin mukavasti omaksuneet. Heidänkään tavaransa kun eivät pysy järjestyksessä.
Meillä nimittäin asuu "Herra tai Rouva Joku", joka aiheuttaa kovasti ongelmia talossamme. Lähinnä kyse on juuri tavaroiden kätkemisestä, mutta lisäksi kyse on mm. maitopurkin ja margariinin jättämisestä ruokapöytään, kenkien asettelusta keskelle eteisen lattiaa, hammastahnan puristamisesta pitkin lavuaaria, kaukosäätimien piilottamisesta, märkien pyyhkeiden ryttäämisestä yhteen nurkkaan ja esineiden siirtämisestä yläkerrasta alakertaan ja jättämisestä aivan vääriin paikkoihin. Korit vähentäisivät Herra tai Rouva Jokun aiheuttamia harmeja.
Miten tässä nyt sitten kävikään? Järjestelmä on ollut käytössä kaksi viikkoa ja on osoittautunut vajavaiseksi. Viimeksi kun olin ottamassa pikkuveljelle villasukkia sille varatusta korista, löytyi sieltä muutama aluspaita, yksi talvihanska, yksi ratsastushanska, kaksi jumppatossua ja taskulamppu.
Herra tai Rouva Joku on ilmeisesti lukutaidoton. Taidan olla ratkaisemattoman ongelman edessä kunnes joku saa Herra tai Rouva Jokun kiinni...