Sikatilat ja vanhustenhoito

En tunnu pääsevän näistä sika-asioista eroon, vaan ne tuntuvat olevan ajankohtaisia tavalla tai toisella koko ajan. Johtuneeko lähestyvästä joulusta vai muuten vai sikamaisita oloista. Mene ja tiedä.
Eilen katsoin A-studiota, jossa keskustelijoina oli ministeri Anttila, yksi sikatilallinen ja kaksi eläinten oikeuksia puolustavaa nuorta naista. Keskustelun lähtökohta oli tietenkin Oikeutta Eläimille-ryhmän julkaisemat järkyttävät kuvat suomalaisita sikatiloilta.
Samalainen julkaisuhan tehtiin kaksi vuotta sitten ja asialle luvattiin tehdä jotain. Silloin epäkotia havaittiin yli 30 %:lla tiloista ja nyt tänä vuonna 15 %:lla. Ehkä lasku johtuu siitä, että jotain on tehty tai sitten on taas vaan kyse erilaista lasku- tai tilastointitavoista. Sillähän ero tilastoissa yleensä selvitetään. Ainakin silloin, kun on kyse viranomaisille negatiivisesta tilastomuutoksesta, joten tätä argumenttia ei tässä tilastoinnissa ole kuultu.
Ohjelmassa näytettiin kuvaa sinänsä lain vaatimukset täyttävästä sikatilasta. Sikalassa emakot eivät päässet kääntymään "häkeissään" eikä pikku possuilla ollut kuivikkeita tai muuta alusmateriaalia muutaman neliön kokoissa karsinoissaan. Tilan yleisilme oli kuitenkin siisti. Totta kai, kun kaikki emakot olivat rivissä häkeissään eivätkä siat päässeet toteuttamaan luonnollisia tonkimistarpeitaan, vaan seisoivat kovalla betoni/ritilälattialla.
Mikä minun erityisesti kiinnosti keskustelussa oli eri osapuolten argumentointi kantojensa puolesta. Yllä mainittu tila oli ymmärtääkseni normaali suomalainen sikatila ja se läpäisi kaikki tarkastukset. Toki eläinlääkäri hieman moitti tilallista porsaiden kylmän kalseista oloista betonilattialla. Mutta lainvaatimukset täyttyivät.
Kaikille eläimiä tunteville lienee selvää, ettei tila missään tapauksessa vastaa vähäisimmälläkään tavalla sikojen luontaisia elinoloja ja eikä varmastikaan edesauta eläinten psyykkistä hyvinvointia. Häkkien ahtaus ja alusmateriaalin puuttuminen on kätevää ihmisen toiminnan ja erityisesti teollisuuden vaatiman tehokkuuden kannalta. Siat ovat järjestyksessä ja siivoaminen käy kätevästi, mutta eläimiä käsitellään lähinnä esineinä, joiden todellinen vaihtoarvo selviää teurasauton ajettua pihaan. Mutta, koska kaikki lain asettamat minimivaatimukset täyttyvät enempää ei tarvitse tehdä.
Tässä vaiheessa kuvaan tulee otsikon vanhustenhoito. Nimittäin samanlaista argumentaatiota esitetään, kun puhutaan vanhustenhuollon tasosta. Jotta vanhusten hoito olisi inhimillisempää, tulee lainsäädäntöä muuttaa. Koska jos näin ei tehdä, suomalainen täyttää ne minimivaatimukset, mutta ei yhtään enempää. Eli on sallittua makuuttaa vanhuksia laitoksissa märissä vaipoissa sänkyyn lääkittynä, koska ei silloin mihinkään laittomuuksiin syyllistytä. Ihmisarvon loukkaaminen tällä tavoin kun ei ole rikos.
Miten kaikki tämä on mahdollista? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Ensinnäkin lait eivät ole autuaaksi tekeviä asioita eikä niiden missään tapauksessa pitäisi kertoa meille mikä on vähimmäistaso ihmisten ja eläinten hoitamisessa. Kyllä sen tietämyksen pitäisi löytyä ihan jostain muualta. Jonkilainen moraalinen perusnormi oikeasta ja väärästä pitäisi löytyä jokaisesta ihmisestä itsestään.
Oikein saa ja pitääkin toimia ilman lakiakin. Eikä sen pitäisi olla edes kovin vaikeaa. Ja oikein toimimisella tarkoitan nimenomaan toisen ihmisen ja myös eläimen arvon huomioon ottamisesta.
Vai ovatko ihmiset aidosti sitä mieltä, että vain se mikä on lakiin kirjattu on se mitä on noudatettava. Missä on nyt taas se itse ajattelemisen taito?
Kyllä yhteiskunnassa on jotain todella pahasti vialla, jos mikään perustavaa laatua oleva asia ei korjaannu, ilman lainsäätäjää. Onko tässä taas kyse ihmisten auktoriteettiuskosta?
Ehkä tässäkin asiassa on kyse vapauden eli itse ajattelemisen mukanaan tuoman vastuun vältteleminen. Niin kauan kun tekee vaan sen mitä laissa lukee eikä yhtään enempää, ei ainakaan voi joutua vastuuseen mistään yllättävästä eikä ainakaan oman ajattelun harjoittamisesta.
Muistaakseni, jotain tällaista on harjoitettu valtaa pitävien toimesta 1930 ja 1940-luvuilla Saksassa ja Neuvostoliitossa ja saatetaanpa harjoitaa maailmassa edelleenkin. Nimittäin ihmisten oman ajattelun tukahduttamista.