Vapaamatkustajana sikainfluenssarokotuksessa

Perheemme on luokiteltu vapaamatkustajaksi tässä flunssarokotus hässäkässä. Kommentin luin jonkun viisaan viranomaisen lausunnosta hänen miettiessään, miksei epidemia ole pahempi kuin mitä se on nyt ja miksi rokotusten suosio ei ole niin suuri kuin alunperin arvioitiin.
Yksi syy kuulemma tähän on, että se että kun vastuuntuntoiset kansalaiset ovat rokottaneet itsensä me ns. vapaamatkustajat hyödymme myös siitä. Osa kansalaisista on pettänyt viranomaiset.
Tosiasia on, että suomalaiset ovat hyvin auktoriteettiuskoisia kansalaisia. Mistä se johtuu sitä en tiedä. Jos viranomainen sanoo, että kannatta rokottaa hyvin suurelle osalle ihmisistä tämä riittä perusteeksi tehdä niinkuin sanotaan. Jopa niin paljon, että tapellaan rokotusjonoissa, jotta saamme autuaaksi tekevän piikin itseemme. Ei siinä mitään vikaa, jos luottaa viranomaisiin ja ymmärtää päätöksensä mahdolliset seuraukset.
Mutta se, että ne jotka eivät rokota itseään tuomitaan jotenkin vastuuntunnotomiksi muista hyötyjiksi, on väärin.
Jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu päättää itse omasta elämästään. Elämme demokratiassa ja vapaassa yhteiskunnassa, jonka tulisi suvaita kansalaisten oma ajattelu. Tähän vapauteen kuuluu tietenkin myös vastuu teoistaan.
On surkuhupaisaa koettaa tuomita kaikki rokottamattomat vapaamatkustajiksi tietämättä todellisia motiiveja päätöksen takana.
Kumpi on "säälittävämpää", se että luotetaan sokeasti vai se, että koetetaan edes ottaa asioista selvää ja tehdään päätös sen perusteella. Ensimmäinen vaatii vähemmän kun taas jälkimmäinen on jo hieman työläänpää.
Esimerkiksi itse olen punninnut päätökseni tarkkaan oman elämäni lähtökohdista. Olen menettänyt kaksi tervettä lasta lääketieteen ollessa tapahtumien edessä täysin voimaton. Olen kokemuksieni kautta ymmärtänyt, ettei ehdotonta totuutta ja viisautta ole olemassa, vaan päätökset on tehtävä oman ymmärryksen pohjalta ja sen tiedon mitä saa käytettäväksi. Ja silti lopputuloksesta ei voi olla varma.
Hyvän ystäväni terve lapsi kuoli calmette-rokotuksen aiheuttamien oireiden jälkihoitoon. Muistutettakoon, että calmette-rokotuksen piti olla tutkittu ja turvallinen. Tämä on tosiasia.
Neljäs lapseni oli alueemme sairaalassa ensimmäinen, jota ei rokotettu calmette-rokotuksella toukokuussa 2006 suositusten muututtua siten, että rokotus katsottiin viranomaisten puolesta tarpeelliseksi vain riskiryhmävauvoille.
Muistan jo vuonna 2002 toisen lapseni syntyessä sairaanhoitajan sanoneen, että calmette-rokotuksen pitkäaikainen toimittaja on vaihtunut, eivätkä he olleet aivan varmoja tämän "uuden" rokotteen ominaisuuksista. Jostain syystä rokotus poistettiin asiantuntijoiden rokotuslistalta neljä vuotta myöhemmin.
Toimintani seurauksena neuvolalääkäri kirjoitti isolla punaisella tekstillä lapsemme tietoihin, ettei häntä oltu calmetoitu ja vielä huutomerkki perään. Niin omistuista toimintani silloin oli.
Käsittääkseni nyt tarjottava rokotus ei ole kovinkaan tutkittu, mutta turvalliseksi sitä väitetään. Toivotaan niin.
Mutta sen nähneenä, ettei viranomaiset eivätkä lääkäritkään ole erehtymättömiä, on vaikea perustellusti päätyä yksiselitteisesti tämän rokotuksen kannattajaksi.
Niin ja kannattaa muistaa myös viranomaisten vastaus kysymykseen: "Kuka on vastuussa, jos jotain tapahtuu rokotteen antamisen jälkeen?", vastaus on, että "Lapsien kohdalla vanhemmat. Hehän sen päätöksen tekevät. Ja aikuiset itse tekevät päätöksen koskien omaa itseään."
Lopullinen vastuu ei siinä ole näillä viranomaisilla, jotka rokotuksen tarpeellisuudesta saarnaavat, vaan jokaisella yksilöllä itsellään. Oletushan on, että jokainen tekee perustellun ja punnitun päätöksen rokotusasiassa sekä itsensä että lapsiensa kohdalla.
Lopuksi vielä niille, jotka asiaa miettivät. En ole yleisesti rokotusvastainen. Minut ja lapseni on kyllä pääsääntöisesti suositellun rokotusohjelman mukaan rokotettu.