Aikaa lapsille

Kaksi vanhempaa rouvaa oli edessäni kaupan kassajonossa. Päivän lööpissä kuuluisian ex-formulakuljettajan ex-vaimo ilmoitti kaipaavansa lapsiansa ja harmittelevan, kun ei pysty viettämään tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Rouvat ihmettelivät, että miksei ex-vaimo pysty olemaan riittävästi lastensa kanssa. Rahasta sen ei ainakaan pitäisi olla kiinni. Sitä lienee riittävän niin paljon, ettei sen takia tarvitse juosta tavallisten kuolevaisten tapaan töissä joka päivä.
Ehkä kyse lienee asioiden priorisoinnista. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Jos ei ota vastaan työtarjouksia ja omasta mielestä mielenkiintoisia keikkoja, voi jotain tärkeää mennä ohitse ja mitä kamalaa siitä voi seurata? Ehkä ei pääse seuraavaan lööppiin tai ehkä ihmiset unohtavat ja mikä merkitys silloin lasten kanssa vietetyllä ajalla on?
Lapset ovat vaativia. Heidän kanssaan elämä ei ole koko ajan "high-kokemuksia", vaan enemmänkin sitä, miten kustakin edessä olevasta ongelmasta ja tahtojen taistelusta tällä kertaa selvitään. Se on aika raskasta perustyötä, jossa ei rankoimmilla hetkillä salamavalojen loisteessa paistella. Itse asiassa sitä saattaa jopa tuntea itsensä suht mitättömäksi ja voimattomaksi välillä. Palkkion johdonmukaisesta kasvatustyöstä, saattaa saada joskus. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.
Lisäksi olen huomannut, että nämä vaikeimmat asiat korostuvat, mitä vähemmän aikaa omien lastensa kanssa viettää. Eivät he päästä vanhempiaan helpolla, sillä perusteella, että äiti nyt tarvistsi omien projektiensa vuoksi vähän lepoa. Eihän vanhemmat lasten mielestä työtään ja omia menoja varten ole olemassa, vaan lapsiaan varten.
Totuus on, että lapset kasvavat ja nopeasti. Vanhempien mahdollisuus vaikuttaa lasten arvomaailmaan ja käyttäytymiseen vähenee mitä vanhemmaksi lapset tulevat. Pitäisi ymmärtää ja osata hyödyntää se aika, kun lapset ovat vielä pieniä ja tällöin mahdollisesti kylvää perusluottamus ja terve itsetunto jälkikasvuunsa. Tosiasia on, että rahaa voi ansaita myöhemmälläkin iällä, mutta aikaa lastensa kanssa ei saa takaisin. Siitä on nautittava juuri silloin kun lapset ovat vielä pieniä ja halukkaita olemaan vanhempiensa seurassa. Sekin aika tulee, kun vanhemmat saavat luvan astua taustalle.
Minua on aina hieman epäilyttänyt lapsieni luovutus yhteiskunnalle. Jokainen kesän jälkeinen koulun alkaminen on ollut haikeaa. Haluanko tosiaan, että tämä yhteiskunta ja sen edustamat arvot muokkaavat ja kouluttavat sitä pientä ihmistä, jonka kasvua olen saanut seurata ja koettanut ohjata aivan pienestä asti. Tätä maailmaa katsoessa ajatus on vähintäänkin pelottava. Ei yhteiskunnan pitäisi olla omia vanhempia vahvempia kasvattajia.