Jalkapallo ja perhe-elämä

Mieheni on jalkapalloilija. Hän on jopa ansainnut lajilla suolarahoja perheeseemme silloin joskus, kun hän oli vielä nuori ja vetreä. Niin ja silloin hänellä oli myös aikaa harjoitella ja pitää itseään kunnossa. Nyt kaikki on muuttunut.
Aika menee perheen arjen pyörittämiseen ja työn tekemiseen. Niin kai se meillä kaikilla on, nuoruuden menot vaihtuvat iän tuomiin ylellisyyksiin, kuten lasten harrastusten priorisoimiseen omien menojen kustannuksella. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Viikonloppuna mieheni kuitenkin osallistui jalkapalloturnaukseen.
Jatkoonpääsyn kannalta ratkaisevassa ottelussa hän epäonnistui rangaistuspotkussa.
Harmitus oli suuri. Tietenkin. Koetin parhaani mukaan olla ymmärtäväinen ja kuuntelin tarkkaavaisena epäonnistumisen syitä.
Minusta on tullut näiden vuosien aikana aikamoinen asiantuntija jalkapallossa. Tiedän enemmän kuin minun pitäisi kuningaspelin hienouksista. Omaamallani nippelitiedolla pystyn jatkuvasti hämmästyttämään kyseiseen lajiin haudanvakavasti suhtautuvia tosiharrastajia (lue miehiä).
Mutta tällä kertaa selitys rangaistuspotkun epäonnistumiselle, yllätti minun täysin.
Syy miksi mieheni ei saanut pilkkua sisään, johtui meidän arjestamme. Hän ei ole päässyt harjoittelemaan potkun antamista tarpeeksi usein.
Ei vaikka pihassamme oli hieman yli vuoden täysimittainen jalkapallomaali. Sen kun sai tosi halvalla remontin läpikäyneestä jalkapallohallista. Eihän sitä voinut olla ostamatta. Lopulta hienoisen painostuksen ansioista mieheni suostui siirtämään sen mökille, jossa se on koristanut pihamaata keväästä saakka.
Siis. Jos hänen ei tarvitsisi käydä kaupassa, vahtia lapsia, hoitaa pihaa tai tehdä muita harrastustoimintaa haittaavia tekijöitä, hän laukoisi pihassamme rangaistuspotkuja. Ja nyt vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus, aikaa ei ole ollut.
Olen sanaton tämän selityksen edessä. Hän ei tosiaan kertakaan ole potkinut omaan maaliimme, vaan kaikki jalkapalloharjoittelu on tapahtunut ihan oikeissa viikottaisissa harjoitusvuoroissa.
Nyt pitänee kuitenkin hankkia maali takaisin pihaamme ja laittaa yksi lapsistamme veskariksi, jotta saamme pelastettua seuraavan turnauksen. Eihän näin saa käydä toista kertaa perheessä, jossa kuitenkin on olemassa kaikki mahdollisuudet itsenäiselle harjoittelulle.