Dokumentti kuolemasta

Menneellä viikolla näin lopun Silminäkijä-dokumentista, jossa nuori perheenäiti kuoli syöpään. Ohjelma oli koskettava. Siinä onnistuttiin arvokkaasti ja hienotunteisesti lähestymään väistämätöntä kuolemaa.
Ohjelman loputtua juontaja totesi, että kuoleman kohtaamisessa tärkeintä on se, miten me eloonjääneet jatkamme elämää.
Jäin miettimään noita sanoja. En tiedä onko se tärkeintä, mutta merkitystä sillä on. Kun nuori perhe menettää toisen vanhemman tai jos sisarusparvesta kuolee lapsi on jäljellejäävien perheenjäsenten löydettävä tiensä läpi surunsa. Vanhempien on voitava jatkaa omaa ja ennen kaikkea lastensa elämää.
Muiden ihmisten elämä jatkuu, vaikka oma elämä tuntuu lopullisesti pysähtyneen.
Kuoleman kohdannut huomaa oman maailmankuvansa muuttuneen, mutta muiden maailman pysyneen samanlaisena.
Olen useasti pohtinut, miten minun nyt tulisi elää, kun kuolema on tullut kahdesti hyvin lähelle. Mikä on sallittua ja mikä kiellettyä? Miten elämää tulisi jatkaa?
Kuolema muuttaa ihmistä. Se vaikuttaa myös siihen miten suhtautuu muuhun maailmaan ja miten muut suhtautuvat minuun. Ei ole pelkkä klisee, että osa ihmistä katoaa elämästä ja osa tulee lähemmäksi surun kohdatessa.
Koska eristäytyminen muusta yhteiskunnasta ei ole tavoitteeni, on väistämättä kohdattava muiden ihmisten maailma heidän iloineen ja murheineen. Olen oppinut, että vaikka elänkin yhteydessä muihin ihmisiin, minun ei tarvitse elää heidän odotustensa mukaisesti. Teen itse elämäni. Kuka meistä tietää mikä on oikea tapa elää?
On totta, että tietyt asiat koskettavat eri tavoin kuin aikaisemmin ja ehkä näkemyksiin on tullut jonkinlaista syvyyttä. Mutta kuolema ei estä minua kokemasta ja käsittelemästä elämää ja asioita juuri sillä tavoin kuin haluan. Minua liikuttaa edelleen tietyt vääryydet, epäoikeudenmukaisuudet ja tyhmyydet. Ehkä en kiihdy niitä kohdatessani "järjettömästi", mutta ei se estä minua reagoimasta niihin.
Pystyn edelleen nauramaan, iloitsemaan ja nauttimaan, vaikka välillä suru ottaa mukaansa. Tiedän myös, että se hellittää. Minä tiedän sen.
Muiden mielipiteillä oikeasta suremisesta ei ole merkitystä. Eivät muut ihmisen minun elämääni elä.