Rakkaus ja huumori

Löytyykö ajatuksistani huumoria? Entä rakkautta miestäni kohtaan, joka kuitenkin on lasteni isä? Tätä ihmetteli yksi lukijoistani.
Totta kai löytyy. Minä joka mietin asioita välillä niin, että pää meinaa haljeta, tiesin vastauksen näihin kysymyksiin samantien.
Minun parisuhteeni on kestänyt 20 vuotta, joista hieman yli puolet olen ollut naimisissa. Havahduin juuri vähän aikaa sitten siihen tosiasiaan, että olen nyt samanikäinen, kun äitini oli hänen erotessaan isästäni.
Silloin minusta tuntui, että hän oli vanha. Ajattelin, että juuri nyt hänellä on viimeiset hetket tehdä suunnanmuutos elämässään, jos hän joskus jotain aikoo tehdä. Kuvittelin jo silloin tietäväni elämästä jotain, kun kuuntelin hänen pohdintojaan tekemästään ratkaisusta ja koetin antaa punnittuja vastauksia hänen mietteille. Kaksikymppisen maailma on ihanan mustavalkoinen ja silloin ajattelee vielä elämän olevan omassa käsissään. Onneksi.
Totta on, että vähitellen kaikki muuttuu helposti vain harmaan eri sävyiksi, mutta omalla suhtautumisella voi välillä nähdä elämässä jopa värejä. Mutta mustavalkoinen maailmankuva, se on ikuisiksi ajoiksi kadonnut.
Siskoni sanoi, että voisin jo antaa parisuhdevinkkejä, kun olemme mieheni kanssa jo aikoja ylittäneen tilastolliset todennäköisyydet avioliiton kestoajalle.
En ollut edes ajatellut, että parisuhteeni olisi muiden silmissä jo iänikuinen. Yhteisiä kokemuksia meille on kertynyt paljon. Jopa siinä määrin, että välillä on vaikeaa erottaa minun ja mieheni elämää erilliseksi, koska kokemukset kietoutuvat tunteina vahvasti toisiinsa.
Mutta ei minulla mitään ohjeita kenellekään ole. Elämä keittää soppansa ja sen äärellä ollaan joko yhdessä tai erikseen. Tahdosta se kuitenkin on pitkälti kiinni.
Sen verran voin sanoa, että toisen ymmärtäminen, ainakin sen yrittäminen, on hyväksi. Samoin kuin kärsivällisyys ja toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, auttaa. Kauniita lauseita, mutta kyllä niissä jonkinlainen totuudensiemen piilee. Elämää kun ei voi tehdä parisuhteessa yksin ja vain itsekseen mieleisekseen, vaan keittokauhan ääressä on aina myös se toinen omine odotuksineen.
Mieleeni on jäänyt erään miespuolisen filosofian tohtorin puoli hiprakassa minulle esittämä ajatus: "Parisuhteen onnistumiseen tarvitaan kaksi asiaa. Toinen on fyysinen yhteensopivuus, eli seksi ja toinen on. No, sitä minä en nyt satu muistamaan." Että näinkin syvällisiä ajatuksia työkseen asioita pohtivalta ihmiseltä.
Palatakseni alkuun. Elämässä ja parisuhteessa taivaltamista auttaa, juuri nuo lukijani mainitsemat asiat: rakkaus ja huumori. Rakkaus on pitkälti toisen kunnioittamista ja tilan antamista hänelle tärkeille asioille ja huumori auttaa, kun toisen tärkeäksi kokemat asiat, eivät aivan aina mene yhteen omien käsitysten kanssa.
Omaa itseään ei saa kadottaa parisuhtessa ja perhe-elämässä, sillä oman itsensä tunteminen on yksi mielenrauhan tae. Ja sama oikeus on suotava myös sille toiselle osapuolelle.