Hyvästi Audi TT

Meillä on kolme autoa (vertaa polkupyörien määrään, joka selviää toisesta kirjoitelmastani...). Yksi niistä on vuosimallin 1996 farmari Audi A6:n. Minun suosikkini.
Kehrää kuin kissa. Myöskin minun suosikkini. Kulkee tasaisen varmasti ja ärähtää tarvittaessa V6:n voimalla kiihtyessään ohituksessa kuin huomaamatta.
Ehkä Audimme on kuin mies. Toimii varmasti ja tarvittaessa löytyy voimaa ja egoa. Machomies. Ehkäpä siksi mieheni ei Audistamme erityisemmin välitä.
Olin jopa niin ihastunut autoomme, että ilmoitin lomamatkallamme, Sveitsin vauraudesta hurmioituneena, itse joskus hamassa tulevaisuudessa hankkivani itselleni Audi TT:n. Sellaisen kaksipaikkaisen ja ehdottomasti punaisen. Sitten joskus, kun lapset ovat kasvaneet ja rahahuolet kadonneet.
Mutta nyt, minun on muutettava pitkän tähtäimen suunnitelmaani. En vain voi hankkia autoa, jonka edustaja on niin ajattelematon, että päästä julkisesti suustaan sellaista tekstiä kuin Audin ex-myyntijohtaja.
Sen verran naisasiaihmistä minussa on, ettei minun tarvitse rahojani, niitä tulevaisuudessa ehkä ansaittuja, syytää yritykselle, jonka asenne naisia kohtaan on noinkin primitiivinen. Täytyy löytää uusi kaksipaikkainen punainen unelma.
Korostan, että pysyn periaatteitteni ja päätösteni takana. Esimerkkinä mainittakoon, että olen jo melkein 20 vuotta boikotoinut Shellin asemia. Muistikuva miksi aloitin boikottini on hämärtynyt. Jotenkin se liittyi Shelliin ja Nigeriaan. Sillä ei oikeastaan ole väliä, koska pärjään vallan hyvin ilman kyseisen huoltoasemaketjun palveluita. Lisäksi olen puhunut mieheni samaan boikottiin. Shelli tätä pienen ihmisen mielenilmausta on tuskin edes koskaan huomannut, mutta minulla on ollut tyytyväinen olo aina ohittaessani kyseisen huoltoaseman ja pysähtyessä kilpailijan tankkauspisteeseen.
Nyt siis Audille käy samoin. Mieheni onkin miettinyt minkä autoistamme myisi. Autoista kun aiheutuu niin paljon kuluja, eikä niitä voi säilöä kuin polkupyöriä. Pohtiminen on ohi. Olen päättänyt mieheni puolesta. Audi saa lähteä.
Ja ehkä sekin oli enne, että Audimme ei enää mennyt katsastuksesta läpi. Sille ei saanut enää edes kuukauden ajolupaa, vaan sen saa vain siirtää kotiin ja korjaamolle.
Saattaa olla, että tämä takaisku vaikeuttaa sen myymistä.
Ainahan on tietysti olemassa hajottamo. Sinnehän ne särkyneet unelmatkin menevät - romuttamoon uudelleen muokattavaksi.